Shop Shop & Hip Hop

Kylmänväreisen yön jälkeen heräsin edelleen täristen. Silti peiton (siis peittojen) alla oli sen verran lämmin, että en olisi millään halunnut nousta ylös ja kohdata kylmää ilmaa huoneessani. Olin kuitenkin Garethin kanssa sopinut tapaavani hänet aamupäivällä hostellin aulassa ja sopinut shoppailureissun keskustaan. Kun sitten hytisten saavuin alakertaan, ei ketään näkynyt, joten aloin selailla nettiä ja karttaa, jonka olin ostanut hostellin aulasta. Myöhemmin kävi ilmi, että kun minä olin lähtenyt huoneeseeni nukkumaan illalla, pojat olivat ostaneet lisää viinaa ja lopulta päätyneet läheiseen baariin laulamaan karaokea ja tanssimaan paikallisten maanvieljelijöiden ja bisnesmiesten kanssa. Loppujen lopuksi, Garethin housut olivat revenneet koko pituudelta eikä hänellä ole vieläkään mitään muistikuvaa, miten niin oli käynyt.

Kun Gareth vihdoin saapui aulaan, hän tuli täristen krapulasta kädessään pitsalaatikko. Krapulasta päätellen heillä mahtoi olla hyvä loppuilta. Jutustelimme hetken aulassa. Gareth on asunut vuoden täällä Guangzhoussa, joten hän tietää kaikki paikat ja uskomattoman paljon kaikesta mitä täällä tapahtuu. Parempaa city-opasta en olisi voinut toivoa!

YHA Riverside Youth Hostellissa on paljon reissaajia ja useat hostellin asukkaat viettävät täällä enemmänkin aikaa. Muutama kanadalainen aikoo etsiä täältä töitä. Ilmeisesti täällä saa englannin opettajan hommia todella helposti ja palkka on suhteellisen hyvä. Kuulin erään pojan saavan noin 1200 dollaria kuussa 20stä opetustunnista per viikko. Eräs Seth (vietnamilaista alkuperää, mutta USAn kansalainen New Yorkista) saapui tänne viime viikolla. Isossa omenassa hän suunnitteli naisten vaatteita, mutta tornien romahdettua hän lähti kiertämään maailmaa ja sillä reissulla hän on vieläkin, 8 vuotta myöhemmin. Hän on töissä jenkkifirmalla ja hänen työnsä on etsiä täältä kaikkea uutta, mitä voisi kuljettaa jenkkeihin myytäväksi - eli hän siis shoppailee työkseen. Ei paha!!

No, joka tapauksessa, lähdimme vihdoin kiertelemään Guangzhoun keskustaan. Menimme lautalla Pearl riverin yli (joka maksoi huimat 10 senttiä!) Shamian saarelle, joka on entinen englantilaisten ja ranskalaisten kauppa-tukikohta. Kävin siellä pankissa vaihtamassa rahaa, jonka jälkeen olin valmis päivään kaupungilla. Matkalla kävelimme ohi paikallisten katumyymälöiden. En ollut ihmeissäni, kun ohitimme kaikenlaisia mereneläviä ankeriaista haineviin, mutta sitten tulivat elävät skorpioonit, kilpikonnat ja puolikas alligaattori. Ja ei - ruokahaluni ei tässä kohtaa ollut kummoinen!

Guangzhou on iso (siis oikeasti iso, yli 10 miljoonaa ihmistä) kaupunki, mutta jotkut paikat olivat kävelymatkan päässä. Shamianilta kävelimme suhteellisen läheiselle todella suurelle ja hektiselle shoppailuun keskittyneelle kävelykadulle. Ja pakko myöntää, että siellä mustahiuksisten pikkuihmisten määrä oli melkoinen. Ja Garethin mukaan se ei ollut vielä mitään, sillä oli arkipäivä. Guangzhouhun on iskenyt ostomania, shoppailla voi melkein ympäri vuorokauden ja jos jotakin maailmassa haluat, niin se löytyy satavarmasti tästä kaupungista! Kävelimme monta tuntia vain katsellen kauppoja, ohitimme kokonaisia kortteleita, jotka olivat erikoistuneet mm. tarroihin, housuihin, maaleihin, toimistotarvikkeisiin, vaakoihin, laboratorio-välineisiin... You name it! Maali-korttelissa näin useissa ikkunoissa lasipurkeissa glitteriä kaikissa maailmanväreissä. Kynsien kanssa puuhailijana minun oli mentävä kysymään josko voisin ostaa muutaman pikkupussin, mutta mikä ilahdus - sain ne ilmaiseksi! Kaippa he luulivat, että olin bisnes-matkalla etsimässä yritykselleni bulkkitavarana ostettavaa niin kuin moni ulkomaalainen tässä kaupungissa on.

Olisin halunnut ostaa jotkut ihanat kengät, mutta yllättävää kyllä minun jalkaani sopivia kenkiä oli kai edes turha haikailla tässä kaupungissa, jossa yleisin kengän koko taitaa olla 35 ja ihmiset muutenkin noin 150 cm pitkiä (lue: lyhyitä!). Täytyy myöntää, että tunsin itseni melkoiseksi jättiläiseksi. Hehkeänä skandinaavina vedin paljon katseita puoleeni. Useasti (varsinkin vanhemmat) paikalliset seisahtuivat suu auki ihastelemaan ja yleensä myös jatkoivat minun jo ohi mentyä.

Seuraavana päivänä heräsin taas joskus klo 12 ja 13 välillä. Tein pientä jumppaa ja suihkun jälkeen kuulin vaativaa koputusta oveltani. Kävi ilmi, että suihkuveteni oli tulvinut alakerran huoneeseen ja minun piti pakata kimpsuni ja muuttaa toiseen (ilokseni isompaan) huoneeseen. Sain huoneen parisänkyineen toiselta puolelta taloa, johon aamupäivän aurinko paistoi ja toi hieman lämpöä kylmyyteen.

Olin saanut Garethilta ja hänen ystäviltään kutsun illalla sushi-ravintolaan (all you can eat/drink 15e), mutta kun vihdoin pääsin aulaan, ei ketään enää näkynyt. Datailin hetken kunnes Kalifornialainen Mike kysyi tiesinkö hyvää ravintolaa lähistöllä. Vastasin, että en, mutta voisin lähteä hänen kanssaan etsimään sellaista. Päädyimme viettämään koko päivän ja illan yhdessä kaupungilla shoppaillen ja kävellen. Mike asuu nykyään Pietarissa, missä hän pyörittää omistamaansa kieli-koulua. Kun vihdoin saavuimme hostellille kello oli jo lähellä puolta yötä. Emme kuitenkaan olleet valmiita antamaan periksi, vaihdoimme vaatteet ja suuntasimme baari-kadulle. Menimme ensimmäiseen vastaantulevaan baariin, jossa filippiiniläinen bändi (oikeastaan vain nainen laulamassa ja mies soittamassa syntikkaa) esiintyi. Nainen lauloi kyllä hyvin, mutta kysyttyään kotimaatamme hän omisti minulle muutaman Aban biisin. En tiedä luuliko, että Abba on Suomesta, vai ajatteliko hän, että Ruotsi on tarpeeksi lähellä. No, hän tietysti (alan jo tottua tähän) raahasi minut tanssilavalle ja yritti tyrkyttää mikrofoonia minulle. Vedän rajan tanssiin, joten tyydyin vain hytkymään hänen kanssaan hetken ennen siirtymistä takaisin kaljan ääreen.

Vaikka bändi oli hyvä ko. baarissa, muu viihtyvyys ei ollut kovin huipussa, joten päätimme lähteä seuraavaan. Kävimme muutamassa baarikadun muussa baarissa vain todetaksemme ne joko täysin tyhjiksi tai sitten todella mauttomiksi. Lopulta bongasimme taksin, jolle Mike viittoi hataralla kiinalla: "Ihmisiä. Tanssia. Disko." Ja hetkessä olimme matkalla - ties minne! Päädyimme kadunvarteen, jossa oli 3 baaria. Menimme ennakkoluulottomasti ensimmäiseen, joka osottautui tummaihoisten kantapaikaksi. Emme oikein tunteneet oloamme kotoisaksi ghetto-kolossa, joten siirryimme seuraavaan, joka tosin osoittautui edellistä pahemmaksi. Ensin silmiin osui lavalla hytkyvä tyttö stringeissä ja liiveissä. Ja seuraavaksi asiakaskunta, joka koostui middle-east-miehistä ja prostituoiduista. Emme edes halunneet nähdä kolmatta baaria, joten siirryimme jälleen taksiin. Pyysimme sitä ajamaan erään kiinalaisen baaritytön suosittelemaan baariin, joka iloksemme osoittautui melko hyväksi paikaksi. Pääsymaksu oli huimat 5 euroa, mutta sisällä oli nuoria kiinalaisia ja loistavaa bilemusiikkia. Long island icetea:lla jaksoimme juhlia klo 5 asti ja hauskaa oli! Täytyy vielä kertoa yksi hauska juttu, joka sattui Mikelle. Vessasta tullessa hän pesi käsiä ja baarin työntekijä (miespuolinen "vessanvartija") alkoi hieroa hänen pakaroitaan! En tiedä mikä homman nimi oli, mutta Mike ei näyttänyt (yllättäen) tästä nauttivan.

Kännissä ja väsyneenä uni tuli hyvin, eikä kylmääkään juuri enää tuntenut!

Menolippu Kiinaan - Guangzhou here I come!

Ensijärkytys: KYLMÄ, voi niiiiiiin KYLMÄ! Saavuin Guangzhouhun, paremmin tunnettu myös nimellä Kanton, iltapäivästä. Otin parituntia kestävän junan (18 e) Hong Kongin Hung Hom -asemalta ja saavuin Guangzhou East Trainstationille, jossa tullivirkailija ensitöikseen ilmoitti, että minun passini oli rikki ja se voisi aiheuttaa minulle ongelmia. En ollut huomannut sitä aiemmin, mutta passin etusivu oli melkein irti. Sen oli täytynyt vahingoittua Kiinan viisumia haettaessa, koska se ei sitä ennen todellakaan ollut rikki! No, pääsin kuitenkin maahan ja siirryin metroon. Kun tulin metrotunnelista ylös Guangzhoun kadulle ja pähkäilin mihin suuntaan kartasta olinkaan katsonut hostellini olevan, alkoi jo olla pimeätä. Löysin oikean kadun, mutta aloin epäillä olinpaikkaani joten yritin kysyä vastaantulevilta ihmisiltä neuvoa. Edes nuoret ihmiset eivät täällä juurikaan puhu englantia. Eivät ainakaan minulle. Löysin kuitenkin Baari-kadun, jolla Riverside YHA, Youth hostellini sijaitsi. Chekkasin itseni sisään ja sain mukavan, tällä kertaa hieman suuremman, huoneen omalla vessalla. Mutta mikä shokki, ei lämmitystä ja sekä ulkona ETTÄ sisällä on noin 10 astetta! Tämä ei voi olla totta! Puin kaikki vähänkin lämpimämmät vaatteet päälleni ja lähdin alakerran aulaan kysymään lämmityksestä, mutta eihän sitä tietenkään ollut. Minulle kerrottiin, ettei koko alueella ole missään lämmitystä koska sitä harvoin tarvittiin. Tämä on NIIIN minun tuuriani. Kun lähden johonkin, sää on joko huono tai todella huono, ja nyt niin kylmä. Ensitöikseni aloin katsella seuraavia mahdollisia lentoja pois täältä, mutta harmikseni ne olivat liian kalliita, joten nyt olen täällä. Palelen, mutta täällä ollaan sunnuntai-iltaan asti.

Aulasta sain ylimääräisen täkin ja kun olin kuljettamassa sitä huoneeseeni, mukava englantilaispoika alkoi juttelemaan ja kutsui ystäviensä kanssa istuskelemaan aulan sohville ja juomaan olutta. Oli mukava jutella ihmisten kanssa, sillä Hong Kongissa en päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, ellei suomalaista poikaa oteta lukuun, jonka tapasin samana päivänä ennen lähtöä juna-asemalle. Siinä sitten istuttiin täkkien alla ja juteltiin kaikenlaista. Niin, ja juotiin olutta ja jonkun lähikaupasta hakemaa paikallista viinaa, joka haisi aivan passion-hedelmältä, mutta maistui paljon pahemmalta :D Illan päätteeksi sama englantilaispoika, Gareth, joka oli ollut täällä monesti aiemminkin, johdatti meidät läheiselle kadulle, jossa oli hänen mukaansa parasta grilli-ruokaa. Ja siellähän sitä oli. Vartaissa vaikka mitä eläintä, ja vaikka mitä eläimen osia. En tiedä (ja ehkä parempikin niin), mitä kaikkea tulin illan aikana syöneeksi! Sen tiedän, että yksi maistamani liha oli kanan sydäntä ja eräs uusista lempiherkuistani on valkosipulilla ja yrteillä maustettu, grillattu sini-simpukka!

Puolen yön jälkeen päätin minun nukkumaanmeno aikani tulleen ja siirryin takaisin hostellille ja oli pienestä orastavasta humalatilasta huolimatta NIIIN KYLMÄ! En tiedä miten voisin teille sitä kylmyyttä kuvailla, mutta voisin kertoa mitä minulla oli päällä yöllä: Sukkahousut ja niiden päällä pitkät yöhousut, jalassa sukat sekä lämpösukat (onneksi, onneksi ja onneksi otin ne mukaani!!!), toppi, pitkähihainen paita, kaksi suhteellisen paksua peittoa, airasian-viltti, jonka heitin pääni yli, ettei kasvoni jäätyisi. Siellä sitten kaiken sen vaatteen ja viltien alla palelin ja heräilin yöllä kylmyyteen. Ei tämä ole ollenkaan mukavaa, ei ollenkaan! Toivottavasti en tule kipeeksi, sillä voi olla etten pääse lähtemään maasta, saatika sitten pääse takaisin indoihin, kun kaikki epäilevät sikatautia! Huhhuh, no katsotaanpa mihin tämä reissu vielä johtaa. Toivottavasti ihanaan Balin lämpöön lopulta!

Ainiin ja täällä ei siis toimi Fakebuukki, eikä blogi! Joten päivittelen sen vuoksi näitä teksejä vasta näin jälkikäteen! Pus och kram kaikille!

King Kong of Hong Kong

Nyt on tullut pyörittyä Hong Kongissa jo sen verran, että suurimman osan aikaa pystyn paikallistamaan itseni kartalta. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä täällä päätin lähteä Kowloonista (mannerkiinassa kiinni) Hong Kongin saarelle, tutustumaan siihen oikeaan Hong Kongiin. En ole pahemmin joutunut ennen tätä käyttämään metroa, mutta onnekseni metrokartat ja kaikki kyltit ovat hyvin esillä myös täällä. Fiksuna tyttönä päättelin oikean linjan ja pääsin metrolla kohdepysäkilleni. Sieltä suuntasin hulppean ostoskeskuksen läpi (vain läpi tällä kertaa, sillä Pradat ja Burberryt eivät - vielä - ole minun budjetissani) kohti Hong Kongin puistoa. Sekin oli oikein ihastuttava puisto, joka osoittautui myös suosituksi valmistuneiden ja vihittyjen parien valokuvaus paikaksi. Kiertelin puistoa pitkin ja poikin välillä pysähtyen ihastelemaan kasvistoa tai vesiputouksia. Kävin myös suuressa lintupuistossa, jossa käveltiin siltoja pitkin kaukana ylhäällä ihastellen vapaana lentäviä lintuja.


Puiston reunassa oli visuaalisen taiteen näyttely, jossa olisin halunnut vierailla, mutta se oli parhaillaan korjattavana, joten se jäi tällä kertaa väliin. Suuntasinkin sitten seuraavaan kohteeseeni, the tram:lle ja Peakille, eli yhdelle Hong Kongin kuuluisimmalle nähtävyyksistä. The tram on raitiovaunu, joka kuljettaa turisteja korkealle vuorelle, jonka päälle on rakennettu näköalakohde ravintoloine, kauppoine ja ostoskeskuksineen. Siellä olisi voinut myös harrastaa ulkoilua kivetyillä kaduilla, jotka kiemurtelivat vuoristoa, mutta minun oli niiiiin kylmä (tosin en tiennyt mitä kylmä on ennen kuin saavuin Guangzhouhun, mutta siitä tuonnempana), etten voinut kauas lähteä kävelemään.

Näkymä the Peak:lta

Tyydyin ihastelemaan alle avautuvaa näkymää yli Hong Kongin, lahden ja Kowloonin. Näkymä tosin olisi voinut olla parempi, jos ei olisi ollut niin harmaa ja hieman sumuinen keli, mutta mukava kokemus silti. Nälän yllätettyä söin loistavan aterian Peakin yhdessä monista ravintoloista: uuniperunaa kylmäsavulohitäytteellä ceasar-salaatin ja cappuchinon kerra. NAM. Tramilla tulin myös takaisin alas vuorelta (noin 4 euroa maksoi edestakainen kyyti) ja otin bussin päämetroasemalle, mikä osottautui todella lyhyeksi matkaksi. No, onneksi bussikyydin hinta oli lähes olematon (0,3e). Päätin tutustua myös aseman vieressä olevaan ITC-ostoskeskukseen, kun olin päivän viettänyt ulkona oli ihana päästä lämpimiin sisätiloihin. Shoppailtua aikani (melkein ostin villakangastakin ja karvasaappaat, mutta päädyinkin villaliiviin sekä nilkkureihin) löysin ostoskeskuksesta elokuvateatterin ja päätin mennä katsomaan Michael Jacksonin This it it! -elokuvan. Täytyy kertoa, että mitä ikinä Jacksonista sanotaankin, hän on kiistämättä upea artisti ja ennen kaikkea kiistattoman hyvä "entertainer". Jos hän ei olisi kuollut, comeback-keikasta olisi tullut uskomaton spektaakkeli, jonka minäkin olisin halunnut nähdä, vaikken koskaan suuri fani ole ollutkaan.

Madame Tussaud'sin taidonnäyte

Täytyy vielä kertoa sen illan hostellille paluusta: leffan loppuessa kello oli jo yli puoli yksi. Hortoilin ostoskeskuksessa, koska en ymmärtänyt mihin metrokyltit viittasivat. Lopulta päätin lähteä vain urheasti seuraamaan yhden kyltin osoittamaan suuntaan. Kävelin ulkona, nyt jo pulssi hiukan kiihtyneenä ja etsin katseellani uusia kylttejä. Kun kävelin eräällä ylikulkusillalla näin alhaalla metroaseman pömpelin ja huojennuksesta huokaisten päätin, että meni se metro minne tahansa haluan pois kaduilta, joten suuntasin sinne ja onnekseni se sattui olemaan tunneli minun linja E-metroon. Ja pääsin kuin pääsinkin turvallisesti hostellille.

Ikuistin ensimmäisen näkemäni joulukuusen

Seuraavat päivät Hong Kongissa kuluivat joko puistoissa, kahviloissa tai ostoskeskuksissa pyörien. Kävin myös Hong Kongin taidemuseossa, mikä oli mukava kokemus. Olisin käynyt myös Ngong Ping 360 cable car ajelulla Lantau-saarella, mutta saavuin sinne Outlet-ostoskeskuksesta liian myöhään, joten en olisi päässyt enää katsomaan suurta istuvaa buddhaa määränpäässä, joten jätin sen väliin. Ilma Hong Kongissa ei kuulemma ole 10-15 vuoteen ole ollut yhtä kylmä kuin se on ollut tämän viikon (10-15 astetta) ja arvaatte varmaan mikä shokki tämä oli minulle, auringon lapselle, joka on viettänyt viimeiset 2 kuukautta Balin paahtavassa 32 asteen lämmössä hikoillen! Ja niin, täällä päin ei ole ollenkaan lämmitystä. Jotenkin kuitenkin pääsin kylmyyden yli ja nautin Hong Kongista todella paljon. Naiset täällä pukeutuvat minusta todella kauniisti. Ja huh, mitä rakennekynsiä. Näin koristeellisia kynsiä harvoin Suomessa näkee! Melkein otin itsekin sellaiset, sillä ne maksavat täällä vain noin 17-20 euroa eli todella halvalla olisi saanut. Hong Kongista jäi minulle hyvä kuva, siellä oli turvallista ja helppoa liikkua ja useimmat puhuivat edes vähän englantia. Paljon jäi minulta näkemättä, mutta ehkäpä joskus palaan tänne. Sitten, kun minulla on paaaaljon rahaa tuhlattavana ;)

Matka jatkuu vain...

Seuraavana päivänä Margaret'sin aamupalan jälkeen lähdin käymään vielä muutamassa kohteessa ennen Hong Kongiin matkustamista. Minulla ei ollut kiire lähteä, sillä majatalon isäntä sanoi minun voivan jättää huoletta kamani niin pitkäksi aikaa kun halusin ja voisin käyttää myöhemmin suihkua ja nettiä, vaikka check-out olikin jo puolilta päivin. Suuntasin ensin Lou Lim leocin puistoon, johon löysin tällä kertaa suhteellisen vaivattomasti (tajusin katsella kylttejä!). Matkalla bongasin suuren rakennuksen, joka osottautui Influenza clinic:si. Täytyy todeta, että täällä tuo lintuinfluenssa on jäänyt itseltä aivan huomaamatta. Balilla sitä ei tunnu esiintyvän, reissatessa sen huomaa lämpökameroina ja terveyskyselyina maahan tultaessa.


No, takaisin puistoon; Ihastuttava puisto, jossa oli minun onnekseni juuri käynnissä Bonzai-näyttely! Kaiken muotoisia ja näköisiä Bonzai-puita oli tuotu näytille, useat niistä varmasti erittäin harvinaisia, ainakin ne siltä näyttivät. Itsessään puisto koostui runsaasta kasvistosta, eriskummallisesti muodostuneista kivistä, soittoharjoituksista, pappa-porukoista pelaamassa dominoa, jumppaajista, maalareista... Ihastuttava, niin voisin sen yhteen sanaan hyvin tiivistää!



Ihasteltuani tarpeeksi lähdin kävelemään kohti Guian majakkaa. Aikamoinen kipuaminen oli vuorelle, jossa majakka komeili, mutta kyllä näköalat olivat vaivan arvoiset. Koko Macau avautui alleni ja viileän aamun aiheuttama palelu lakkasi kuin seinään mäkeä ylös puuskuttaessa. Käsittääkseni Guian majakka on vielä tänäkin päivänä käytössä. Kello alkoi jo tässä vaiheessa lähennellä puolta päivää, joten kipusin alas vuorelta kohti majapaikkaani ja kävin syömässä katkarapu wontonit ensimmäisessä vastaan tulevassa ravintolassa. Luulin jo hetkeksi päässeeni eroon riisistä ja etenkin nuudeleista, joita on Balilla tullut liiaksi nautittua, mutta enpä paljoa ajatellut kun niin luulin! Kiinahan on nuudeleiden suurkuluttaja, ja koska haluan syödä paikallista ruokaa, on alistuttava nuudeleille.


Kävin hakemassa kimpsuni Augusterista ja jätin jäähyväiset ihanille majoittajilleni. Rinkkoineni siirryin bussipysäkille ja kerrankin pääsin odottelematta suoraan pysäkiltä bussiin nro 3, jolla köröttelin onnellisena suoraan satamaan asti. Ostin lipun luukulta, ja nopeiden rajamuodollisuuksien jälkeen pääsin odottelemaan seuraavaa lauttaa. Lauttoja Kowloonille lähtee Macaulta 30 minuutin välein, joten odotus ei ollut pitkä. Meri oli aika kuohuksissa, joten matka tuntui melko etovalta ja vieläkin tuntuu hieman pyörivän päässä. Pääsimme kuitenkin Hong Kongin satamaan ja rajamuodollisuudet olivat täälläkin hyvin nopeat. On lottovoitto syntyö Suomeen, tässäkin asiassa, sinut toivotetaan tervetulleeksi matkustamaan lähes kaikkialle ilman epäilyjä. Satamarakennus oli pikemminkin ostoskeskus ja minulla kesti tovi tajuta, miten sieltä pääsi ulos. Sain jostain käsiini Hong Kongin kartan ja hetken sitä pähkäiltyäni lähdin hyväksi kokemaani suuntaan. Ennalta buukkaamani Yui Fai Guesthouse sijaitsee Nathan roadilla, Tsim Sha Tsuin ytimessä, eikä minun tarvinnut täälläkään kauaa kävellä kun olin jo perillä.


Minulla on täällä oma pikkuruinen, ei juuri Tampereen asuntoni vessaa suurempi huone (mahdun juuri ja juuri makaamaan pitkälläni niin, että pää ja jalat eivät ota seiniin kiinni), mutta yksityisyys ja kamojen turvassa pysyminen ovat asioita, joiden takia maksan tästäkin ylellisyydestä yli 20 euroa yöltä (kuinka kallis paikka Hong Kong onkaan!). Olin lukenut hyviä arvosteluja tästä paikasta netistä ja kaikki osottautuivat oikeaan, mukava ja turvallisen tuntuinen paikka, ennenkaikkea siisti! Niin, ja lähellä kaikkea!


Lähdin aika pikaisesti hostellista kaupungille, ei pelkästään ahtaanpaikankammon takia vaan sen, että minun piti käydä anomassa viisumia mannerkiinan-reissuani varten. Olin ajatellut säästää rahaa ja käydä hakemassa viisumia Ministry of Forreign Affairista, josta sen kuuleman mukaan olisi saanut 150 HKD:lla, mutta ilta oli jo niin pitkällä ja tuo ministeriö sijaitsi Hong Kongin saaren puolella, johon en olisi varmastikaan ajoissa ehtinyt. Viisumin käsittelyssä menee 4 päivää, joten ensi keskiviikon aiottu lähtö olisi viivästynyt, ellen olisi käyttänyt China Travel Servicen palveluja. Tosin jouduinkin nyt pulitamaan viisumista 560 HKD:ta, koska keskiviikkoon oli heidän mukaansa enää 3 työpäivää. No, suunnitelmia en halunnut enää laittaa uusiksi, minulla on Guangzhousta hostellikin jo buukattuna, joten ei auttanut kuin maksaa!


Kiertelin illan kaupungilla, ihmetellen ja ihastellen väenpaljoutta ja neon valoja. Saatoinpa jopa hieman kaupoissakin pyörähtää - yllätys! Ja illan päätteeksi kävin katsomassa valospektaakkelin Kowloonin rannassa. Äkkisältään Hong Kong vaikuttaa sellaiselta paikalta, jossa tulen viitymään ja uskoisin, että täältä näkemiset ja tekemiset eivät heti lopu kesken!

Macau - City of dreams

Unelmien kaupunki todellakin! Macauta ei turhaan kutsuta tuolla nimellä, sillä tällä piskuisella Kiinan itsehallintoalueella kasinot hallitsevat sekä katukuvaa että ovat yksi maan suurimmista tulonlähteistä (70% BKT:sta). Majataloni isäntä kertoi, että koska kasinoilla menee niin hyvin, ne antavat joka vuosi tietyn summan Macaun asukkaille, tänä vuonna summa on 600 euroa per naama. Mitä tulee kasinoiden kääntöpuoleen tulee, peliriippuvuus on täällä vakava sairaus. Harvat onnelliset elävät unelmaa ja voittavat kasinoilla miljoonia, ja mitä tulee meihin muihin, no, joko me olemme viisaita ja pysymme kaukana uhkapeleistä tai sitten saamme itkut usein lyhyistäkin iloista.


Saavuin tänne Macaulle, maailman tiheimmin asutuun maahan, eilen illalla. Lensin Bangkokin kautta, jossa inhimillinen 2 tunnin vaihtoaika meni kuin siivillä. Tai sanoisinko pikemminkin jonoissa. Sillä reissupäiväni koostui miltei yksinomaan lentokoneessa istumisesta ja jonoissa seisoskelusta. Miten se onkin jotenkin niin helppoa löytää aina se hitain jono kaikista! No, pääsin kuin pääsinkin perille Macaun lentokentälle, josta siirryin taksikyydillä ennalta arpomaani majataloon. Auguster's lodge sijaitsee aivan Macaun sydämmessä, mikä tekee siitä entistäkin houkuttelevamman majapaikan. Itseasiassa Auguster's on entiseen asuinhuoneistoon kyhätty guesthouse, mutta 10 eurolla yö olen asunut kuraisemmissa paikoissa - paljon kuraisemmissa. Voisin verrata majataloa omaan Tampereen asuntooni: yhtä paljon (tai tässä tapauksessa vähän) pinta-alaa, 3 eri majoitushuonetta, yhteinen vessa/suihku ja keittokomero. Se huone, jossa minä täällä majailen on noin 8 neliötä ja sisältää 3 kerrossänkyä. Onnekseni täällä on hiljaista ja saan tämän kuudelle tarkoitetun kopperon aivan omaan käyttööni, mikä ihanuus!

Sen verran voisin vielä kehua majapaikkaa (jota suosittelen todella lämpimästi kaikille, jotka haluavat budjettimatkailla Macaulla, sillä täällä arvatenkin hotellit ovat hinnoissaan!) kertomalla sen erittäin sympaattisesta ja avuliaasta isännästä. Hän, jonka nimi jääköön nyt mainitsematta minun olemattoman nimimuistini vuoksi, puhui hyvää englantia, ja että kuinka paljon! Hän antoi minulle ilmaisen Macaun kartan, ympyröi minulle valmiiksi kaikki paikat, missä minun tulisi vierailla ja selitti niistä hyödyllisiä vinkkejä. Seuraavana iltana juttelimme melkein puolitoista tuntia ihmisistä ja elämästä yleensä. Hän kertoi minulle Macausta, kuinka Macaulla aloitetaan opinnot jo 5-vuotiaana kuinka verotusjärjestelmä toimii (suurin veroprosentti on 15 %!!). Hän kertoi kuinka eri kansalaisuutta olevat ihmiset käyttäytyvät ja luetteli, minkä maalaiset valehtelevat/puhuvat paskaa (ranska etunenässä, intia mm.) ja ketkä ovat rehellisiä (pohjoismaalaiset ja saksalaiset), tästä aiheesta puhuttiin ainakin 45 min :D

Ensimmäisenä iltana olin todella väsynyt, saavuinhan hostellille vasta kymmenen jälkeen illalla ja olin ajatellut mennä suoraan nukkumaan, mutta jotenkin kuitenkin päädyin vaeltelemaan Macaun kadulle ja ei aikaakaan kun tapasin itseni Macaun ehkä tunnetuimmasta kasinosta, Grand Lisboasta! Ja kuinkas siinä niin kävikin, että rahat meni. Täytyi taas todeta, että kun ei ole syntynyt onnellisten tähtien alla niin sitten ei ole! No, hauska kokemus kaikkinensa, rikkaita ihmisiä, pelikoneita ja pelipöytiä, 10 minuutin välein hyvinkin rohkea tanssikabaree lavalla. Katukeittiön kummallisten pallukoiden jälkeen siirryin kerrossänkyni alapetiin levolle.


Aamulla kävin Auguster'sin takapihalla sijaitsevassa Margaret's Cafe e Nata -kahvilassa syömässä todella ison bagueten ja ihanaa kahvia (4 e). Sen voimalla jaksoinkin sitten kierrellä nähtävyyksiä pitkälle iltapäivään. Minulle oli kerrottu, että Macau on pieni paikka ja kaikkialle pääsee kävellen, mutten jotenkin silti sitä uskonut ja kävelin aina kävelemistäni ja huomasin vasta puolen kilometrin jälkeen jo kävelleeni kohdepaikkani ohi! No, mihinkäs minulla kiire, sompailin pitkin Macauta, ja varmasti tuli käveltyä muutamia ylimääräisiä kilometrejä epähuomiossa. En tosiaankaan käsittänyt, että kartalla 4 korttelin väli tarkoittaa luonnossa alle 100 metriä! Noh, hyvä niin, pääsin kaikkiin haluamiini nähtävyyksiin nopeasti ja kävellen. Ensin kävelin (ensin ohi ja sitten takaisin) Senado squarelle, aukiolle, jonka laidalla oli mm. St. Dominicin kirkko, vanha postitalo ja muita portugalilaisvaikutteisia vanhoja rakennuksia. Pakollisten valokuvien jällkeen kävelin hyvinkin pitkää kiertoreittiä Luis De Camoesin puistoon, jossa ihastelin kaunista vehreää puistomaisemaa ja siellä juoruavia pappa-seurueita, naisten jumppatuokioita ja musiikkiharjoituksia. Luís Vaz de Camões oli portugalilainen 1500-luvulla elänyt runoilija, joka kirjoitti muun muassa Portugalin kansalliseepoksen Os Lusíadasin ja jota Macaulla ainakin patsaiden lukumäärästä päätellen kunnioitetaan.

Senado Square

Macaun vanha postitalo Senado Squarella

St. Paulin katetraalin etuseinä

Puistosta onnistuin taas lähtemään väärään suuntaan, joten heitin pienen lenkin ja tulin takaisin löytääkseni oikean tienhaaran. Kaikille Macaulle matkaajille tiedoksi; siellä on kyllä oikein hyvät kyltit kaikkiin turisti-nähtävyyksiin, kunhan niitä vaan tajuaa seurata! :D Löysin hapuilun jälkeen seuraavaan etappiini, eli Macaun tunnetuimpaan turistikohteeseen; St. Paulin katetraalin jäännöksille. Itseasiassa siitä ei ole enää jäljellä kuin etuseinä, hieno näky silti, jos kestää sen ympärillä tuhansittain pörräävät turistit! Katetraalin viereen, vanhan linnoituksen huipulle on rakennettu Macaun museo, johon tottakai vanhana museoiden ystävänä suuntasin. Totta puhuen en ole koskaan varsinaisesti ollut niiiiin kiinnostunut historiasta, että museot vanhoine posliinikuppeineen ja fossiililöydöksineen olisivat saanet minua vaivautumaan vierailulle, mutta nyt jokin tuntui vetävän minua sinne. Voi olla, että yksin reissaaminen tuo erilaisia puolia persoonassa esiin, olkoon tämä sitten yksi niistä! Museosta jäi mieleen ainakin yksi mielenkiintoinen fakta: Toisen maailman sodan aikaan Macaulle tulvi ihmisiä sotaa pakoon niin paljon, että muutamassa vuodessa sen väkiluku kasvoi 150.000sta puoleen miljoonaan. Sellainen ihmismassa ei hevillä mahtunut näin pienelle maa-alueelle, ja arviolta 1000 ihmistä kuoli päivittäin vuonna 1943 nälkään tai tauteihin kaduilla kaikesta avusta huolimatta. Ei järin mukava tieto, mutta sitä sotahistoria harvemmin on!

Vanhan Mount Fortress-linnoituksen tykit suuntaavat kohti Grand Lisboaa

Tässä kohtaa päättelin kulttuurikiintiöni olevan täysi ja vaihdoin niin sanotusti automaation päälle ja suuntasin kohti kauppoja ja kahviloita. Välissä ehdin maistaa alueen erikoisuutta, munatorttua, joka nimestään poiketen oli todella herkullinen rasvapommi; lehtitaikinakupissa munamaitomaista vaniljahyydykettä. Kun jalat alkoivat olla lähes turrat kaikesta kävelemisestä poikkesin Starbuck'sin ihanalla Dark mocha cherry -kahvilla. Illemmalla, kun haahuilin vieläkin kaupungilla ostin katukeittöstä ruokaa. Sekin oli omanlaisensa elämys, sillä myyjä ei puhunut sanaakaan englantia, ja ruokalista seinällä oli kiinaksi. Siitä tiskistä sitten osoittelin joitakin vieläkin hämäränpeittoon jääneitä ruoka-aineita ja hän heitti ne hetkeksi kiehumaan veteen, nosti ne sieltä styrokskuppiin ja heitti kauhallisen mausteita päälle, ja avot, maukas annos oli valmis. Täällä kiinassa on ruuan kanssa se hauska, mutta välillä pelottavakin asia, että ei koskaan tiedä, mitä tulee suuhunsa tunkeneeksi. No, onneksi en ole nirso enkä ennakkoluuloinen. Se mikä ei tapa, vahvistaa, vai miten se nyt oli! :D Olin saanut Joonakselta ohjeet käydä tuhlaamassa hänen puolestaan kymmenen euroa kasinolla, mutta en rankan päivän päätteeksi enää jaksanu lähteä kasinoita kiertämään, joten jäin jutustelemaan mukavia Auguster'sin omistajan kanssa.

Vielä lopuksi muutama kiinnostava huomio Macausta; Täällä sauna ei ole ihan sitä, mitä suomalaiselle tulee siitä ensimmäiseksi mieleen. Sauna täällä on hierontaa, järestäen naishierojilta, ja hieronta harvoin jää selän tai jalkojen paineluksi, vaan paineltua tulee aika paljon jotain muutakin, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan ;) Ja sitten sellainen vertailukohta, että jos Thaimaassa joka kolmas liike on intialaisten sisäänheitto-räätäli-koju, niin Macaulla se on kiinalainen "lääkekauppa". Ja heittomerkit sen vuoksi, että lääkkeet ovat, mitä kummallisimpia rohtoja ja eläimen osia. Kiiinalaiset ovat tunnettuja heidän tavastaan käyttää koko eläin hyödyksi, en ihmettelisi, jos he uskovat, että sian silmiä syömällä kuulo paranee tai jotain vastaavaa. Uskovathan he siihenkin, että päästäisenpesiä (linnun sylkeä) syömällä iho paranee!

Kiinalainen lääkekauppa - yksi niistä tuhansista

Uusi kämppä, uudet kujeet...

Uutisia; Janica oli lauantaina BAARISSA! :D Eräiden suomalaisten poiken villan kissan, Infamous Indo-Pentin, 64-vuotis syntymäpäiviä juhlittiin oikein urakalla. Oli kakkua ja laulua, boolia ja sipsejä, viinaa ja viiniä. Ja hilpeä humala kruunasi juhlat. Hulvattomien etkojen jälkeen suunnattiin kohti Kutaa ja sen täpötäysiä baareja hyvinkin tukevassa humalassa. Taksi vei meidät baariin, jonka nimi jääköön kertomatta, sillä sitä en enää itsekään muista. Kuvat kertokoon puolestaa;



Pilkkuun asti tanssia baarin lattialla ja loppujen lopuksi ilta päättyi siihen kun hyppäsin kaikki vaatteet päällä omaan uima-altaaseen edelleenkin hyvinkin kännissä. Aamulla olikin sitten illan veroinen olo - muutto uuteen kämppään sujui lievässä humalassa ja orastavassa krapulassa. En suosittele kenellekään!

Päivä kului uuden makuuhuoneen sängyssä, täristen ja vapisten. Huono olo ei helpottanut illallakaan, vaikka pystyinkin syömään jo ystävieni hakeman pitsan. Maanantai olikin jo toivoa täynnä, olokin alkoi jo helpottaa, ja aloin jo nauttia uudesta kämpästä.