Macau - City of dreams

Unelmien kaupunki todellakin! Macauta ei turhaan kutsuta tuolla nimellä, sillä tällä piskuisella Kiinan itsehallintoalueella kasinot hallitsevat sekä katukuvaa että ovat yksi maan suurimmista tulonlähteistä (70% BKT:sta). Majataloni isäntä kertoi, että koska kasinoilla menee niin hyvin, ne antavat joka vuosi tietyn summan Macaun asukkaille, tänä vuonna summa on 600 euroa per naama. Mitä tulee kasinoiden kääntöpuoleen tulee, peliriippuvuus on täällä vakava sairaus. Harvat onnelliset elävät unelmaa ja voittavat kasinoilla miljoonia, ja mitä tulee meihin muihin, no, joko me olemme viisaita ja pysymme kaukana uhkapeleistä tai sitten saamme itkut usein lyhyistäkin iloista.


Saavuin tänne Macaulle, maailman tiheimmin asutuun maahan, eilen illalla. Lensin Bangkokin kautta, jossa inhimillinen 2 tunnin vaihtoaika meni kuin siivillä. Tai sanoisinko pikemminkin jonoissa. Sillä reissupäiväni koostui miltei yksinomaan lentokoneessa istumisesta ja jonoissa seisoskelusta. Miten se onkin jotenkin niin helppoa löytää aina se hitain jono kaikista! No, pääsin kuin pääsinkin perille Macaun lentokentälle, josta siirryin taksikyydillä ennalta arpomaani majataloon. Auguster's lodge sijaitsee aivan Macaun sydämmessä, mikä tekee siitä entistäkin houkuttelevamman majapaikan. Itseasiassa Auguster's on entiseen asuinhuoneistoon kyhätty guesthouse, mutta 10 eurolla yö olen asunut kuraisemmissa paikoissa - paljon kuraisemmissa. Voisin verrata majataloa omaan Tampereen asuntooni: yhtä paljon (tai tässä tapauksessa vähän) pinta-alaa, 3 eri majoitushuonetta, yhteinen vessa/suihku ja keittokomero. Se huone, jossa minä täällä majailen on noin 8 neliötä ja sisältää 3 kerrossänkyä. Onnekseni täällä on hiljaista ja saan tämän kuudelle tarkoitetun kopperon aivan omaan käyttööni, mikä ihanuus!

Sen verran voisin vielä kehua majapaikkaa (jota suosittelen todella lämpimästi kaikille, jotka haluavat budjettimatkailla Macaulla, sillä täällä arvatenkin hotellit ovat hinnoissaan!) kertomalla sen erittäin sympaattisesta ja avuliaasta isännästä. Hän, jonka nimi jääköön nyt mainitsematta minun olemattoman nimimuistini vuoksi, puhui hyvää englantia, ja että kuinka paljon! Hän antoi minulle ilmaisen Macaun kartan, ympyröi minulle valmiiksi kaikki paikat, missä minun tulisi vierailla ja selitti niistä hyödyllisiä vinkkejä. Seuraavana iltana juttelimme melkein puolitoista tuntia ihmisistä ja elämästä yleensä. Hän kertoi minulle Macausta, kuinka Macaulla aloitetaan opinnot jo 5-vuotiaana kuinka verotusjärjestelmä toimii (suurin veroprosentti on 15 %!!). Hän kertoi kuinka eri kansalaisuutta olevat ihmiset käyttäytyvät ja luetteli, minkä maalaiset valehtelevat/puhuvat paskaa (ranska etunenässä, intia mm.) ja ketkä ovat rehellisiä (pohjoismaalaiset ja saksalaiset), tästä aiheesta puhuttiin ainakin 45 min :D

Ensimmäisenä iltana olin todella väsynyt, saavuinhan hostellille vasta kymmenen jälkeen illalla ja olin ajatellut mennä suoraan nukkumaan, mutta jotenkin kuitenkin päädyin vaeltelemaan Macaun kadulle ja ei aikaakaan kun tapasin itseni Macaun ehkä tunnetuimmasta kasinosta, Grand Lisboasta! Ja kuinkas siinä niin kävikin, että rahat meni. Täytyi taas todeta, että kun ei ole syntynyt onnellisten tähtien alla niin sitten ei ole! No, hauska kokemus kaikkinensa, rikkaita ihmisiä, pelikoneita ja pelipöytiä, 10 minuutin välein hyvinkin rohkea tanssikabaree lavalla. Katukeittiön kummallisten pallukoiden jälkeen siirryin kerrossänkyni alapetiin levolle.


Aamulla kävin Auguster'sin takapihalla sijaitsevassa Margaret's Cafe e Nata -kahvilassa syömässä todella ison bagueten ja ihanaa kahvia (4 e). Sen voimalla jaksoinkin sitten kierrellä nähtävyyksiä pitkälle iltapäivään. Minulle oli kerrottu, että Macau on pieni paikka ja kaikkialle pääsee kävellen, mutten jotenkin silti sitä uskonut ja kävelin aina kävelemistäni ja huomasin vasta puolen kilometrin jälkeen jo kävelleeni kohdepaikkani ohi! No, mihinkäs minulla kiire, sompailin pitkin Macauta, ja varmasti tuli käveltyä muutamia ylimääräisiä kilometrejä epähuomiossa. En tosiaankaan käsittänyt, että kartalla 4 korttelin väli tarkoittaa luonnossa alle 100 metriä! Noh, hyvä niin, pääsin kaikkiin haluamiini nähtävyyksiin nopeasti ja kävellen. Ensin kävelin (ensin ohi ja sitten takaisin) Senado squarelle, aukiolle, jonka laidalla oli mm. St. Dominicin kirkko, vanha postitalo ja muita portugalilaisvaikutteisia vanhoja rakennuksia. Pakollisten valokuvien jällkeen kävelin hyvinkin pitkää kiertoreittiä Luis De Camoesin puistoon, jossa ihastelin kaunista vehreää puistomaisemaa ja siellä juoruavia pappa-seurueita, naisten jumppatuokioita ja musiikkiharjoituksia. Luís Vaz de Camões oli portugalilainen 1500-luvulla elänyt runoilija, joka kirjoitti muun muassa Portugalin kansalliseepoksen Os Lusíadasin ja jota Macaulla ainakin patsaiden lukumäärästä päätellen kunnioitetaan.

Senado Square

Macaun vanha postitalo Senado Squarella

St. Paulin katetraalin etuseinä

Puistosta onnistuin taas lähtemään väärään suuntaan, joten heitin pienen lenkin ja tulin takaisin löytääkseni oikean tienhaaran. Kaikille Macaulle matkaajille tiedoksi; siellä on kyllä oikein hyvät kyltit kaikkiin turisti-nähtävyyksiin, kunhan niitä vaan tajuaa seurata! :D Löysin hapuilun jälkeen seuraavaan etappiini, eli Macaun tunnetuimpaan turistikohteeseen; St. Paulin katetraalin jäännöksille. Itseasiassa siitä ei ole enää jäljellä kuin etuseinä, hieno näky silti, jos kestää sen ympärillä tuhansittain pörräävät turistit! Katetraalin viereen, vanhan linnoituksen huipulle on rakennettu Macaun museo, johon tottakai vanhana museoiden ystävänä suuntasin. Totta puhuen en ole koskaan varsinaisesti ollut niiiiin kiinnostunut historiasta, että museot vanhoine posliinikuppeineen ja fossiililöydöksineen olisivat saanet minua vaivautumaan vierailulle, mutta nyt jokin tuntui vetävän minua sinne. Voi olla, että yksin reissaaminen tuo erilaisia puolia persoonassa esiin, olkoon tämä sitten yksi niistä! Museosta jäi mieleen ainakin yksi mielenkiintoinen fakta: Toisen maailman sodan aikaan Macaulle tulvi ihmisiä sotaa pakoon niin paljon, että muutamassa vuodessa sen väkiluku kasvoi 150.000sta puoleen miljoonaan. Sellainen ihmismassa ei hevillä mahtunut näin pienelle maa-alueelle, ja arviolta 1000 ihmistä kuoli päivittäin vuonna 1943 nälkään tai tauteihin kaduilla kaikesta avusta huolimatta. Ei järin mukava tieto, mutta sitä sotahistoria harvemmin on!

Vanhan Mount Fortress-linnoituksen tykit suuntaavat kohti Grand Lisboaa

Tässä kohtaa päättelin kulttuurikiintiöni olevan täysi ja vaihdoin niin sanotusti automaation päälle ja suuntasin kohti kauppoja ja kahviloita. Välissä ehdin maistaa alueen erikoisuutta, munatorttua, joka nimestään poiketen oli todella herkullinen rasvapommi; lehtitaikinakupissa munamaitomaista vaniljahyydykettä. Kun jalat alkoivat olla lähes turrat kaikesta kävelemisestä poikkesin Starbuck'sin ihanalla Dark mocha cherry -kahvilla. Illemmalla, kun haahuilin vieläkin kaupungilla ostin katukeittöstä ruokaa. Sekin oli omanlaisensa elämys, sillä myyjä ei puhunut sanaakaan englantia, ja ruokalista seinällä oli kiinaksi. Siitä tiskistä sitten osoittelin joitakin vieläkin hämäränpeittoon jääneitä ruoka-aineita ja hän heitti ne hetkeksi kiehumaan veteen, nosti ne sieltä styrokskuppiin ja heitti kauhallisen mausteita päälle, ja avot, maukas annos oli valmis. Täällä kiinassa on ruuan kanssa se hauska, mutta välillä pelottavakin asia, että ei koskaan tiedä, mitä tulee suuhunsa tunkeneeksi. No, onneksi en ole nirso enkä ennakkoluuloinen. Se mikä ei tapa, vahvistaa, vai miten se nyt oli! :D Olin saanut Joonakselta ohjeet käydä tuhlaamassa hänen puolestaan kymmenen euroa kasinolla, mutta en rankan päivän päätteeksi enää jaksanu lähteä kasinoita kiertämään, joten jäin jutustelemaan mukavia Auguster'sin omistajan kanssa.

Vielä lopuksi muutama kiinnostava huomio Macausta; Täällä sauna ei ole ihan sitä, mitä suomalaiselle tulee siitä ensimmäiseksi mieleen. Sauna täällä on hierontaa, järestäen naishierojilta, ja hieronta harvoin jää selän tai jalkojen paineluksi, vaan paineltua tulee aika paljon jotain muutakin, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan ;) Ja sitten sellainen vertailukohta, että jos Thaimaassa joka kolmas liike on intialaisten sisäänheitto-räätäli-koju, niin Macaulla se on kiinalainen "lääkekauppa". Ja heittomerkit sen vuoksi, että lääkkeet ovat, mitä kummallisimpia rohtoja ja eläimen osia. Kiiinalaiset ovat tunnettuja heidän tavastaan käyttää koko eläin hyödyksi, en ihmettelisi, jos he uskovat, että sian silmiä syömällä kuulo paranee tai jotain vastaavaa. Uskovathan he siihenkin, että päästäisenpesiä (linnun sylkeä) syömällä iho paranee!

Kiinalainen lääkekauppa - yksi niistä tuhansista