Shop Shop & Hip Hop

Kylmänväreisen yön jälkeen heräsin edelleen täristen. Silti peiton (siis peittojen) alla oli sen verran lämmin, että en olisi millään halunnut nousta ylös ja kohdata kylmää ilmaa huoneessani. Olin kuitenkin Garethin kanssa sopinut tapaavani hänet aamupäivällä hostellin aulassa ja sopinut shoppailureissun keskustaan. Kun sitten hytisten saavuin alakertaan, ei ketään näkynyt, joten aloin selailla nettiä ja karttaa, jonka olin ostanut hostellin aulasta. Myöhemmin kävi ilmi, että kun minä olin lähtenyt huoneeseeni nukkumaan illalla, pojat olivat ostaneet lisää viinaa ja lopulta päätyneet läheiseen baariin laulamaan karaokea ja tanssimaan paikallisten maanvieljelijöiden ja bisnesmiesten kanssa. Loppujen lopuksi, Garethin housut olivat revenneet koko pituudelta eikä hänellä ole vieläkään mitään muistikuvaa, miten niin oli käynyt.

Kun Gareth vihdoin saapui aulaan, hän tuli täristen krapulasta kädessään pitsalaatikko. Krapulasta päätellen heillä mahtoi olla hyvä loppuilta. Jutustelimme hetken aulassa. Gareth on asunut vuoden täällä Guangzhoussa, joten hän tietää kaikki paikat ja uskomattoman paljon kaikesta mitä täällä tapahtuu. Parempaa city-opasta en olisi voinut toivoa!

YHA Riverside Youth Hostellissa on paljon reissaajia ja useat hostellin asukkaat viettävät täällä enemmänkin aikaa. Muutama kanadalainen aikoo etsiä täältä töitä. Ilmeisesti täällä saa englannin opettajan hommia todella helposti ja palkka on suhteellisen hyvä. Kuulin erään pojan saavan noin 1200 dollaria kuussa 20stä opetustunnista per viikko. Eräs Seth (vietnamilaista alkuperää, mutta USAn kansalainen New Yorkista) saapui tänne viime viikolla. Isossa omenassa hän suunnitteli naisten vaatteita, mutta tornien romahdettua hän lähti kiertämään maailmaa ja sillä reissulla hän on vieläkin, 8 vuotta myöhemmin. Hän on töissä jenkkifirmalla ja hänen työnsä on etsiä täältä kaikkea uutta, mitä voisi kuljettaa jenkkeihin myytäväksi - eli hän siis shoppailee työkseen. Ei paha!!

No, joka tapauksessa, lähdimme vihdoin kiertelemään Guangzhoun keskustaan. Menimme lautalla Pearl riverin yli (joka maksoi huimat 10 senttiä!) Shamian saarelle, joka on entinen englantilaisten ja ranskalaisten kauppa-tukikohta. Kävin siellä pankissa vaihtamassa rahaa, jonka jälkeen olin valmis päivään kaupungilla. Matkalla kävelimme ohi paikallisten katumyymälöiden. En ollut ihmeissäni, kun ohitimme kaikenlaisia mereneläviä ankeriaista haineviin, mutta sitten tulivat elävät skorpioonit, kilpikonnat ja puolikas alligaattori. Ja ei - ruokahaluni ei tässä kohtaa ollut kummoinen!

Guangzhou on iso (siis oikeasti iso, yli 10 miljoonaa ihmistä) kaupunki, mutta jotkut paikat olivat kävelymatkan päässä. Shamianilta kävelimme suhteellisen läheiselle todella suurelle ja hektiselle shoppailuun keskittyneelle kävelykadulle. Ja pakko myöntää, että siellä mustahiuksisten pikkuihmisten määrä oli melkoinen. Ja Garethin mukaan se ei ollut vielä mitään, sillä oli arkipäivä. Guangzhouhun on iskenyt ostomania, shoppailla voi melkein ympäri vuorokauden ja jos jotakin maailmassa haluat, niin se löytyy satavarmasti tästä kaupungista! Kävelimme monta tuntia vain katsellen kauppoja, ohitimme kokonaisia kortteleita, jotka olivat erikoistuneet mm. tarroihin, housuihin, maaleihin, toimistotarvikkeisiin, vaakoihin, laboratorio-välineisiin... You name it! Maali-korttelissa näin useissa ikkunoissa lasipurkeissa glitteriä kaikissa maailmanväreissä. Kynsien kanssa puuhailijana minun oli mentävä kysymään josko voisin ostaa muutaman pikkupussin, mutta mikä ilahdus - sain ne ilmaiseksi! Kaippa he luulivat, että olin bisnes-matkalla etsimässä yritykselleni bulkkitavarana ostettavaa niin kuin moni ulkomaalainen tässä kaupungissa on.

Olisin halunnut ostaa jotkut ihanat kengät, mutta yllättävää kyllä minun jalkaani sopivia kenkiä oli kai edes turha haikailla tässä kaupungissa, jossa yleisin kengän koko taitaa olla 35 ja ihmiset muutenkin noin 150 cm pitkiä (lue: lyhyitä!). Täytyy myöntää, että tunsin itseni melkoiseksi jättiläiseksi. Hehkeänä skandinaavina vedin paljon katseita puoleeni. Useasti (varsinkin vanhemmat) paikalliset seisahtuivat suu auki ihastelemaan ja yleensä myös jatkoivat minun jo ohi mentyä.

Seuraavana päivänä heräsin taas joskus klo 12 ja 13 välillä. Tein pientä jumppaa ja suihkun jälkeen kuulin vaativaa koputusta oveltani. Kävi ilmi, että suihkuveteni oli tulvinut alakerran huoneeseen ja minun piti pakata kimpsuni ja muuttaa toiseen (ilokseni isompaan) huoneeseen. Sain huoneen parisänkyineen toiselta puolelta taloa, johon aamupäivän aurinko paistoi ja toi hieman lämpöä kylmyyteen.

Olin saanut Garethilta ja hänen ystäviltään kutsun illalla sushi-ravintolaan (all you can eat/drink 15e), mutta kun vihdoin pääsin aulaan, ei ketään enää näkynyt. Datailin hetken kunnes Kalifornialainen Mike kysyi tiesinkö hyvää ravintolaa lähistöllä. Vastasin, että en, mutta voisin lähteä hänen kanssaan etsimään sellaista. Päädyimme viettämään koko päivän ja illan yhdessä kaupungilla shoppaillen ja kävellen. Mike asuu nykyään Pietarissa, missä hän pyörittää omistamaansa kieli-koulua. Kun vihdoin saavuimme hostellille kello oli jo lähellä puolta yötä. Emme kuitenkaan olleet valmiita antamaan periksi, vaihdoimme vaatteet ja suuntasimme baari-kadulle. Menimme ensimmäiseen vastaantulevaan baariin, jossa filippiiniläinen bändi (oikeastaan vain nainen laulamassa ja mies soittamassa syntikkaa) esiintyi. Nainen lauloi kyllä hyvin, mutta kysyttyään kotimaatamme hän omisti minulle muutaman Aban biisin. En tiedä luuliko, että Abba on Suomesta, vai ajatteliko hän, että Ruotsi on tarpeeksi lähellä. No, hän tietysti (alan jo tottua tähän) raahasi minut tanssilavalle ja yritti tyrkyttää mikrofoonia minulle. Vedän rajan tanssiin, joten tyydyin vain hytkymään hänen kanssaan hetken ennen siirtymistä takaisin kaljan ääreen.

Vaikka bändi oli hyvä ko. baarissa, muu viihtyvyys ei ollut kovin huipussa, joten päätimme lähteä seuraavaan. Kävimme muutamassa baarikadun muussa baarissa vain todetaksemme ne joko täysin tyhjiksi tai sitten todella mauttomiksi. Lopulta bongasimme taksin, jolle Mike viittoi hataralla kiinalla: "Ihmisiä. Tanssia. Disko." Ja hetkessä olimme matkalla - ties minne! Päädyimme kadunvarteen, jossa oli 3 baaria. Menimme ennakkoluulottomasti ensimmäiseen, joka osottautui tummaihoisten kantapaikaksi. Emme oikein tunteneet oloamme kotoisaksi ghetto-kolossa, joten siirryimme seuraavaan, joka tosin osoittautui edellistä pahemmaksi. Ensin silmiin osui lavalla hytkyvä tyttö stringeissä ja liiveissä. Ja seuraavaksi asiakaskunta, joka koostui middle-east-miehistä ja prostituoiduista. Emme edes halunneet nähdä kolmatta baaria, joten siirryimme jälleen taksiin. Pyysimme sitä ajamaan erään kiinalaisen baaritytön suosittelemaan baariin, joka iloksemme osoittautui melko hyväksi paikaksi. Pääsymaksu oli huimat 5 euroa, mutta sisällä oli nuoria kiinalaisia ja loistavaa bilemusiikkia. Long island icetea:lla jaksoimme juhlia klo 5 asti ja hauskaa oli! Täytyy vielä kertoa yksi hauska juttu, joka sattui Mikelle. Vessasta tullessa hän pesi käsiä ja baarin työntekijä (miespuolinen "vessanvartija") alkoi hieroa hänen pakaroitaan! En tiedä mikä homman nimi oli, mutta Mike ei näyttänyt (yllättäen) tästä nauttivan.

Kännissä ja väsyneenä uni tuli hyvin, eikä kylmääkään juuri enää tuntenut!