Menolippu Kiinaan - Guangzhou here I come!

Ensijärkytys: KYLMÄ, voi niiiiiiin KYLMÄ! Saavuin Guangzhouhun, paremmin tunnettu myös nimellä Kanton, iltapäivästä. Otin parituntia kestävän junan (18 e) Hong Kongin Hung Hom -asemalta ja saavuin Guangzhou East Trainstationille, jossa tullivirkailija ensitöikseen ilmoitti, että minun passini oli rikki ja se voisi aiheuttaa minulle ongelmia. En ollut huomannut sitä aiemmin, mutta passin etusivu oli melkein irti. Sen oli täytynyt vahingoittua Kiinan viisumia haettaessa, koska se ei sitä ennen todellakaan ollut rikki! No, pääsin kuitenkin maahan ja siirryin metroon. Kun tulin metrotunnelista ylös Guangzhoun kadulle ja pähkäilin mihin suuntaan kartasta olinkaan katsonut hostellini olevan, alkoi jo olla pimeätä. Löysin oikean kadun, mutta aloin epäillä olinpaikkaani joten yritin kysyä vastaantulevilta ihmisiltä neuvoa. Edes nuoret ihmiset eivät täällä juurikaan puhu englantia. Eivät ainakaan minulle. Löysin kuitenkin Baari-kadun, jolla Riverside YHA, Youth hostellini sijaitsi. Chekkasin itseni sisään ja sain mukavan, tällä kertaa hieman suuremman, huoneen omalla vessalla. Mutta mikä shokki, ei lämmitystä ja sekä ulkona ETTÄ sisällä on noin 10 astetta! Tämä ei voi olla totta! Puin kaikki vähänkin lämpimämmät vaatteet päälleni ja lähdin alakerran aulaan kysymään lämmityksestä, mutta eihän sitä tietenkään ollut. Minulle kerrottiin, ettei koko alueella ole missään lämmitystä koska sitä harvoin tarvittiin. Tämä on NIIIN minun tuuriani. Kun lähden johonkin, sää on joko huono tai todella huono, ja nyt niin kylmä. Ensitöikseni aloin katsella seuraavia mahdollisia lentoja pois täältä, mutta harmikseni ne olivat liian kalliita, joten nyt olen täällä. Palelen, mutta täällä ollaan sunnuntai-iltaan asti.

Aulasta sain ylimääräisen täkin ja kun olin kuljettamassa sitä huoneeseeni, mukava englantilaispoika alkoi juttelemaan ja kutsui ystäviensä kanssa istuskelemaan aulan sohville ja juomaan olutta. Oli mukava jutella ihmisten kanssa, sillä Hong Kongissa en päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, ellei suomalaista poikaa oteta lukuun, jonka tapasin samana päivänä ennen lähtöä juna-asemalle. Siinä sitten istuttiin täkkien alla ja juteltiin kaikenlaista. Niin, ja juotiin olutta ja jonkun lähikaupasta hakemaa paikallista viinaa, joka haisi aivan passion-hedelmältä, mutta maistui paljon pahemmalta :D Illan päätteeksi sama englantilaispoika, Gareth, joka oli ollut täällä monesti aiemminkin, johdatti meidät läheiselle kadulle, jossa oli hänen mukaansa parasta grilli-ruokaa. Ja siellähän sitä oli. Vartaissa vaikka mitä eläintä, ja vaikka mitä eläimen osia. En tiedä (ja ehkä parempikin niin), mitä kaikkea tulin illan aikana syöneeksi! Sen tiedän, että yksi maistamani liha oli kanan sydäntä ja eräs uusista lempiherkuistani on valkosipulilla ja yrteillä maustettu, grillattu sini-simpukka!

Puolen yön jälkeen päätin minun nukkumaanmeno aikani tulleen ja siirryin takaisin hostellille ja oli pienestä orastavasta humalatilasta huolimatta NIIIN KYLMÄ! En tiedä miten voisin teille sitä kylmyyttä kuvailla, mutta voisin kertoa mitä minulla oli päällä yöllä: Sukkahousut ja niiden päällä pitkät yöhousut, jalassa sukat sekä lämpösukat (onneksi, onneksi ja onneksi otin ne mukaani!!!), toppi, pitkähihainen paita, kaksi suhteellisen paksua peittoa, airasian-viltti, jonka heitin pääni yli, ettei kasvoni jäätyisi. Siellä sitten kaiken sen vaatteen ja viltien alla palelin ja heräilin yöllä kylmyyteen. Ei tämä ole ollenkaan mukavaa, ei ollenkaan! Toivottavasti en tule kipeeksi, sillä voi olla etten pääse lähtemään maasta, saatika sitten pääse takaisin indoihin, kun kaikki epäilevät sikatautia! Huhhuh, no katsotaanpa mihin tämä reissu vielä johtaa. Toivottavasti ihanaan Balin lämpöön lopulta!

Ainiin ja täällä ei siis toimi Fakebuukki, eikä blogi! Joten päivittelen sen vuoksi näitä teksejä vasta näin jälkikäteen! Pus och kram kaikille!