Äiti saapuu!

Viikko Kiinan reissun jälkeen äitini saapui tänne Balille ystävänsä Riitan ja tämän miehen Tapion kanssa. Olin jo järjestänyt niin, että olin heitä kentällä vastassa ja palkannut autokyydityksen Ubudiin, missä he viettivät pari ensimmäistä päivää. Jälleennäkeminen oli yhdellä sanalla kuvattuna; ihanaa! Ja luulenpa, että äidin tänne tulo myös vähän pahensi koti-ikävääni, en tiedä miten se on mahdollista, mutta niin kävi.

Minä olin päivän Ubudissa äidin, Riitan ja Tapion kanssa, mutta lähdin yöksi kotiin, koska minulla oli seuraavana päivänä yliopistolla kielen harjoitustentti, jota en halunnut missata. Sitä seuraavana päivänä 1.12 he kuitenkin saapuivat villalleni, jossa he majoittuivat koko loppu lomansa Balilla. Tyttö pääsi siis äidin viereen nukkumaan viikoksi! :)

Viikkoa värittikin auringon palvominen, kaupoilla juokseminen ja ah, mikä parasta, ihanat ravintolat ja niiden ihanaakin ihanammat ruoat! Tähän asti olin syönyt lähes joka kerta suhteellisen halvoissa paikoissa, ja vaikka niissäkin ruoka on hyvää, niin pakko myöntää, että nyt oli kyllä Janican onnen päivät, niin herkullisia ruokia tuli syötyä. Kiitos vielä kerran äiti!

Yhtenä päivänä lähdimme isommalla porukalla laskemaan koskea. Mukana olivat äiti, Riitta, Tapio ja me "balilaiset" Malla, Katriina, Katriinan miesystävä Marko (joka vietti kokonaisen kuukauden täällä rakkaansa kanssa), Annika ja Annikan veli Jaakko. Meitä tultiin hakemaan koti-ovelta ja puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme dropp-off paikalle. Saimme varusteiksi pelastusliivit, kypärät ja melat. Kipusimme niin jyrkkää vuorenrinnettä alas joenuomaan, että jo ennen kumiveneeseen istumista jalat tärisivät sekä adrenaliinista että maitohapoista. Jakauduimme kahteen veneeseen, joissa molemmissa oli omat oppaansa. Joki ei ollut kovinkaan hurja, muutamaa hyvin pientä pudotusta lukuunottamatta, mutta maisemat olivat sitäkin upeammat! Joki kiemurteli vuorien välistä ja vuoria peitti miloin upeat kalliot ja milloin tiheä viidakko. Tehtävämme oli silloin tällöin lykkiä vähän lisää vautia meloilla, mutta pääasiassa istuskelimme ja ihailimme luontoa. Näimme reissulla apinan korkealla puussa, varaanin ottamassa aurinkoa kivella ja sattuipa kohdalle myös paikallista ihmisväestöä, jotka kylpivät alasti meistä piittaamatta joenvarrella.

Teimme muutamia pysähdyksiä, esimerkiksi kalliokaiverruksia tai vesiputouksia ihastelemaan. Loppumetreillä hyppäsimme liivit päällä jokeen ja annoimme virran viedä meitä hiljalleen eteenpäin. Päätepysäkin rankin koitos oli kivuta parisataa metriä vuorenrinnettä ylös, mutta palkintona meitä odotti suihku ja matkan hintaan kuuluva buffet-päivällinen, jonka nautimme hyvällä ruokahalulla. Päivä oli ikimuistoinen, vaikkei se kokemuksena mikään hurja adrenaliinin täytteinen seikkailu ollutkaan.