Aamulla (kröhöm, klo 13) ei onneksi ollut krapulaa. Lähdin pienen itsetutkiskelun jälkeen taas tutkiskelemaan kaupunkia. Päätin valita satunnaisen metro-aseman ja katsoa, mitä sieltä löytyy. Yllättäen löysin itseni isosta maanalaisesta ostoskeskuksesta. Rahani alkoivat olla jo vähissä, joten tyydyin vain kiertelemään keskusta. Tarkoitukseni oli myös hämätä ja kadottaa minua seuraava vanha mies, jonka huomasin tähyilevän sillä silmällä laukkuani jo metroasemalla. Onnistuin siinä ja loppu päivä sujui suhteellisen rauhallisesti.
Kävin myös maanpinnalla ja löysin sieltä aivan ihastuttavan (taas!) puiston. Se oli täynnä ihmisiä, sillä kylmä rintama alkoi jo hieman väistyä ja pilvien takaa pilkottava aurinko lämmitti mukavasti. Ihmiset istuivat rennosti penkeillä, kävelivät ympäriinsä, pelasivat korttia, useat keski-iän ylittäneet pelasivat footbägin-tyylistä peliä. Kävelin ympäriinsä, ihastelin suuria puita ja istutuksia ja nautin auringon lämmöstä kasvoillani.
Kun vihdoin pääsin hostellille, tapasin sen ulkopuolella Miken, jonka kanssa päätimme lähteä syömään ja kiertelemään kaupunkia. Kävimme pikku tee-kaupoissa ja päädyimme täpötäyteen mereneläviin erikoistuneeseen ravintolaan. Valitsimme altaasta sopivan näköisen 800 grammaisen ravun, joka kokattiin meille juustokastikkeessa. Kastike osoittautui herkulliseksi, mutta erittäin huonoksi ja sottaiseksi vaihtoehdoksi, sillä käsin ja pähkinänsärkijää muistuttavalla esineellä ravunlihan kaivaminen oli juustonliukastamasta kovasta kuoresta eittämättä haastavaa. Mutta hyvää!
Erittäin pitkän ruokailun jälkeen kävelimme kaduilla ja ohitimme useita asunnottomia, jotka olivat yöksi leiriytyneet kävelykaduille täkkien alle. Mike löysi viimein hierontapaikan, josta oli puhunut viimeiset päivät ja jäi ottamaan hieronnan. Minä palasin valehtelematta hieman peloissani asunnottomien ohi lähimmälle metroasemalle puolijouksua ja siitä takaisin hostellille.
Viimeisen päivän Kantonissa vietin pyörien kaupugissa ja odottaen iltaa ja ihanaa paluuta takaisin Balille. Tai no, paluu ei ollut ihana, mutta perillä Balilla olisi ihanaa. Lentoni lähti vasta illalla yhdentoistamaissa, joten lähdin kentälle vasta seitsemän jälkeen hostellilta. Jäähyvästien ja yhteystietojen vaihtaminen ihmisten kanssa, joihin olin juuri tutustunut, kesti yllättävän kauan (tai sitten tapani mukaan olin tälläkin kerralla vain hidas lähtemään) joten myöhästyin hieman metrosta ja minun onnistui juuri ja juuri juosta kentälle lähtevään bussiin rinkka selässäni. Kentällä kaikki sujui hyvin, eikä rikkinäisestä passistani tullut sanomista. Konekin lähti ajallaan ja yhden jälkeen yöllä olin Bangkokin kentällä, missä minulla oli noin 5 tuntia odottelua seuraavaan Balin koneeseen. Vaihto sujui yllättävän mukavasti ravintolassa istuen ja dataillen. Vihdosta viimein klo 6 jälkeen aamulla kone Balille lähti ajallaan ja lento meni kaiken kaikkiaan hyvin. Olipa ihana olla taas tutussa ja turvallisessa 32 asteen lämmössä! Täytyy kyllä sanoa, että Kiinan kylmyys oli ehtinyt mennä jo luihin ja ytimiin, sillä paluun jälkeen koin muutaman päivän kylmänväristyksiä Balin kuuman auringon alla kunnes taas normaalihiki alkoi virrata!
lauantai 26. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti