Tiistaina vuorossa oli Indonesian kielen eli bahasan tentti sekä Indonesian history and culture -kurssin tentti. Kielikurssi on mielestäni täällä kiinnostavin ja hyödyllisin, ja opetuksen taso on loistava. Taisinkin kielestä jo kertoa aiemmin, joten en siihen enää palaa. Tentti oli kuitenkin suhteellisen helppo, itseasiassa muutamaa sanaa lukuunottamatta aivan sama kuin päivää aiemmin tehty harjoitustentti. No, eihän sitä tenttiä varten opetella, vaan elämää, eikös se jotenkin näin mennyt?! Historian ja kulttuurin kurssin tentti hieman jo jännittikin, sillä luennoista ei ole juurikaan jäänyt muistiin. Luentojen rakenne on se, että ennen jokaista tuntia joku oppilasryhmistä esittää powerpoint-pläjäyksen kulloisestakin aiheesta ja luennoitsija sitten kertoo oman näkemyksensä aiheeseen. Tähän mennessä olemme käyneet esimerkiksi balilaista temppelijärjestystä, indonesian historiaa ja maantiedettä.
Keskiviikko alkoi aamujoogalla, jota vetää yksi suomalaisista opiskelijoista yliopiston juhlasalissa. Valitettavasti selkäni on taas niin jumissa, että joogasta ei tahdo tapahtua edistystä, mutta pyrin siihen, että jouluna olisin jo vähän notkeampi, ehkäpä jopa onnistun pyllyn nostamisessa maasta käsien varaan (siihen ainakin pyrin). Viimeinen tenttini, Indonesian economics kurssille, oli materiaalitentti, eli saimme ottaa kaikki luennoilla annetut materiaalit mukaan. En siksi ollut lukenut tenttiin, ja suoranaisesti kauhistuin kun sain tentin eteeni. 12sta kysymyksestä piti valita 8 ja vieläpä vastata näihin 90 minuutissa. Kurssilla olemme käyneet läpi Indonesian talouden kehitystä itsenäistymisestä tähän päivään sekä nykypäivän kansainvälisen viennin ja tuonnin aihetta, pikemminkin rajoitteita :) Niin muuten, täällä ei puhuta poliittisesta korruptiosta, vaan Money politicsista eli rahapolitiikasta, jolla ei siis tarkoiteta valtion rahapolitiikkaa vaan sitä, kuinka rahalla voidaan hieman vääristellä poliittisia päätöksiä. Esimerkiksi vaaliehdokkaat saattavat "lahjoa" kansalaisia äänestämään itseään. Mutta kuulkaa, ei huolta, luennoitsijan mielestä ihmiset täällä ovat muuttumassa pikkuhiljaa vähän fiksuimmiksi ja ottavat toki rahat ja lupaavat äänestää, mutta tosipaikan tullen äänestävät oikeata ehdokastaan. Että näin täällä, yhdessä maailman korruptoituneimmassa valtiossa. Pikku hiljaa...
Viikko huipentui viikon workshoppiin, jossa opettelimme balilaista perinteisen musiikin tuottamista, eli Gamelania, jonka olenkin jo muutamaan otteeseen maininnut. Gamelan orkesteriin kuuluu useita erikokoisia ja näköisiä lyömäsoittimia. Opettelimme jopa pienen sävelen (ensimmäistä kertaa ymmmärsin että siinä jopa on sellainen!). Mallan sanoin: "Jos joutuisin kuuntelemaan tuota vaikka tunninkin, tulisin hulluksi" ja päättelimme Gamelanin olevan yksi hyvistä ihmisen kidutuskeinoista - paitsi balilaisten. Voin sanoa, että jos Gamelan soittajilla ei kuulo heikkene ja elinikäinen tinnitys vaivaa, niin ei sitten kenelläkään!
Päätimme juhlistaa tenttiviikon loppua Buffet-illallisella lähiravintolassa La Gita:ssa. Western buffet, joka tosin sisältää sellaisiä lännen herkkuja kuin sushi, paahdettu ankka, phad thai ja kevätrullat, kustataa 58.000 rupiaa eli alle 4 euroa. Ja ruoka on hyvää, ja sitä on enemmän kuin riittävästi. Puhumattakaan jälkiruokapöydästä; hedelmiä, jäätelöä, friteerattuja banaaneja, mansikkatorttuja, kinuskipuddingia, pannukakkuja ja mitä vielä! Paikka on myös erittäin viihtyisä, kauniisti sisustettu, ulkotila, mutta palvelu ei ole yhtä kultaista. Heti kun juomat ja ruoat ovat edessä, ei palvelu juuri pelaa. Pyysimme laskun, josta 5 minuutin jälkeen joku muu tarjoilija tuli kysymään, millä nimillä laskumme on. Kun olimme odottaneet siitä 15 minuuttia, pyysimme tarjoilijaa, tällä kertaa hieman painokkaammin tuomaan laskun. Kun sitä ei 10 minuuttiin kuulunut, menimme tiskille maksamaan. Siinäkin odotimme vuoroamme yli 10 minuuttia. La Gita mainostaa, että klo 19 asti on häppärit niin, että kun ostaa 3 kaljaa maksaa vain 2 kaljasta. No, ystäväni tilasivat 10 minuuttia vaille seitsemän kolmannet kaljansa, mutta tarjoilja ei suostunut ottamaan tilausta vastaan vaan lähti "tarkastamaan" paljonko kello oli. Noin 20 minuutin kuluttua hän palasi kertoen että kellon tosiaankin 10 minuuttia yli, eikä sitä ilmaista kaljaa voisi enää tilata. Käsittämätöntä palvelua! Yritimme ystävällisesti selittää, että jos näin kohtelette asiakkaita, eivät he ilolla tule enää takaisin. Meitä oli kuitenkin 15 ihmistä ruokailemassa ja kyse oli 4 kaljasta. Täällä ei juuri markkinoinnin kultaisia sääntöjä (esimerkiksi 3/11-sääntö: Jos asiakas pitää saamastaan palvelusta, hän ylistää yritystä kolmelle ihmiselle, mutta jos hän ei saa hyvää palvelua, hän kertoo siitä 11sta ystävälleen) tiedetä. Tai ainakaan niitä ei harvemmin toteuteta käytännössä.Huolimatta palvelusta, ruoka oli maittavaa myös tällä kertaa. Nyt onkin ihana mennä vatsan viereen köllöttelemään ja kerätä voimia huomiselle reissupäivälle.
Ensikerralla kirjoittelenkin sitten taas monta kokemusta rikkaampana ja Sumatran lumoissa! Kaikille rakkaille siellä kotona toivotan vilpittömästi jaksamista syysmyrskyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti