3 Giliä

Raskas kouluviikko (ma-ke) huipentui reissuun Gili-saarille, jotka sijaitsevat Lombokin luoteisrannikolla. Gili saaria on yhteensä kolme, Trawangan (jossa majoituimme), Air ja Meno (pienin, eikä todellakaan mikään meno-saari). Auto tuli hakemaan meitä (Annika, Malla ja Katriina) villaltamme kukonlaulun aikaan torstaiaamuna ja vei meidät Serangan satamaan, jossa meitä odotti Ocean Star:n pikavene. Tinkasimme suoraan matkanjärjestäjältä meno-paluun hinnaksi 900.000 IDR:ää, joka vastaa noin 60 euroa eli aika suolaista jälleen! Vähän halvempi vaihtoehto olisi ollut mennä hitaammalla lautalla, mutta 8h/suunta hinnaksi olisi silti tullut noin 40 euroa, eli pikaveneen suoma 6 tunnin säästö ajassa tuntui meistä paremmalta hyöty-panossuhteelta.

Matka meni töyssyisestä merestä huolimatta pikaisesti, kun ajatuksissa siinsi paratiisirannat. Saattoipa ajankulkuun vaikuttaa myös rennon letkeä "alala-lala-long-alala-lala-long..."-kesärellutus, iloisen miehistön tarjoillessa aurinkokannelle viileitä pyyhekeitä. Ainiin, ja muistinko mainita myös ohikiitävät delfiinit. Pikavene koukkasi ensin Lombokin kautta, ja siitä saman tien suurimmalle Gili-saarelle, jota joku on myös joskus mielestäni erheellisesti kutsunut bilesaareksi. Paremmin saarta (jokaista näistä kolmesta) voisi kuvailla sanoilla; kullanvaalea hiekka, turkoosi meri, miltei autiot hiekkarannat, hiljaisuus, jonka rikkoo vain muslimitemppelista kaikuva joikaus ja kukkojen kiekuna. Saarilla ei ole mootoriajoneuvoja laisinkaan. Liikkuminen hoituu apostolin ohella hevosvaljakoilla tai polkupyörillä. Tiet ovat pääasiassa hiekkaa tai sateella mutaa, joten pyörää joutuu harmittavan usein taluttamaan.

Perille päästyämme aloimme etsiä mukavaa ja ennen kaikkea halpaa majapaikkaa. Kävimme rantakatua pitkin kyselemässä vastaantulevista homestay-paikoista hintoja, mutta yllättävä kyllä useat paikat olivat joko yli budjettimme tai jo täysiä. Varsin kivuttomasti kuitenkin löysimme huoneen, jonka 2 parisänkyä ja muuten siistin ulkomuodon hyväksyimme. Yhden yön hinnaksi 4-huoneelle ilman mitään mukavuuksia, jollei ilmapuhallinta katossa ja oikeata vessanpönttöä lasketa mukaan, tuli pienen tinkauksen jälkeen noin 13 euroa, eli 3,5 e/naama. Tämä kävi meille mainiosti, sillä olimme jostain syystä joko budjetoineet reissun ihan väärin tai sitten emme olleet ajatelleet lainkaan, sillä meillä oli noi 13 euroa per naama per päivä sisältäen myös majoituksen. Ehkäpä siis ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin laskemaan, voisinko syödä yhden vai kahden euron annoksen, ja että onko minulla varaa juoda yksi kalja päivässä vai ei, varsinkin kun kyseessä oli "loma" muuten niin raskaasta arjesta. Kröhöm... Luottokortteja emme olleet ottaneet mukaan, koska: "Lonely planetin mukaan..." (tunnuslauseeni nykyään) ...saarella ei ollut automaattia. Sellainen siellä nyt kuitenkin jo oli, mutta sekin kuuleman mukaan rikki, joten Gileille lähtijät huomio: ottakaa Tarpeeksi rahaa mukaan.

Hintatasosta voisin vielä kertoa sen verran, että selvä saari-lisä oli melkein kaikessa. Home stay-majoituksia ja alkeellisia bungaloweja lukuunottamatta majoitus oli huomattavasti kalliimpaa, ruoka alkeellisia warungeja lukuunottamatta kalliimpaa ja vesipulloista sai pulittaa kaksinkertaisen hinnan mantereeseen verrattuna. Kaikki se "kalleus" tietysti vain korostui omassa likviditeettipulassa. Sinänsä saarella ei ollut mitään ostettavaa, muutama vaatekauppa siellä oli, mutta paatuneena Kuta-shoppailijana niihin ei viitsinyt edes vaivautua. Mutta rahaa saa upppoamaan muutenkin. Juomiseen, syömiseen, juomiseen, snorkkelireissuihin, juomiseen, sukellusreissuihin, juomiseen, nyt muutamia mainitakseni.

Sadepäivien ratoksi Trawanganilla on muutama elokuvabaari. Pienissä katoksissa voi siemailla juomia tai ruokailla ja katsoa samalla lempielokuvaa omasta televisiosta. Meillekin sattui lauantai-iltapäivälle sadukuuro ja piristykseksi katsoimme Mike Myersin tähdittämän Love guru -leffan avec jäätelöannos. Gilien tunnelma on kaikin puolin leppoisa, eikä Gili-lomalta kannata odottaa intensiivistä aktiivisuutta, vaan jo menomatkalla tuudittautua ajatukseen ajattomasta oleilusta ja ressittömästä mielestä, sillä paikanpäälle päästyäsi huomaat pian itse turhautuvasi, jos odotat jotakin muuta. Varaa mukaan siis jokin mukaan tempaiseva kirja, roimasti aurinkorasvaa ja hyvin hyvin vähän muuta. Paitsi rahaa :)

Tarkoituksemme oli yöpyä Gileillä tiistaihin asti. Oma reissuni loppui kuitenkin lyheen kun huomasin, että selkäkipuihin syömäni lääkkeet loppuivat perjantai-iltana ja kaiken lisäksi olin tartuttanut itseni pirulliseen flunssaan. Päätin siis lähteä kohti kotia jo lauantai-aamuna, sillä useat lääkärit, joita kesän aikana kävin Suomessa piinaamassa, olivat varoitelleet lääkkeideni vieroitusoireista (kuulemma flunssaa, pahaaoloa, oksetustam masennusta ym.). Halusin pelata varman päälle, JOS vierotusoireita tulisi. Olisin kotona ilmastoidussa talossa lähellä huipputason lääkäreitä, enkä pienellä joskin kuvankauniilla saarella, missä ennemmin snorklailee kilpikonnien seassa kuin hikoilee ötököitä vilisevässä bambumajassa ja oksentaa ulkohuussissa tähdäten reiästä, joka on muslimien käsitys vessanpöntöstä. Enkä voi kieltää, ettenkö jo kaivannut myös kotisuihkuamme, koska Gileillä kaikki hanavesi on merivettä.

Kirjoittelen nyt siis turvallisesti täältä omasta vuokra-Villasta, melkenpä kaikissa sielun ja ruumiin voimissa. Selkä on kohtalainen, eikä vielä mitään suurempaa pahoinvoitia ole tullut. En päässyt edes (onneksi) kokemaan Balilla aamulla tapatunutta maanjäristystä (6,4 richteriä). Järistyksen keskus oli merellä, maassa tsunami vaaraa ei ollut, eikä ihmishenkiä menetetty. Toivotaan parasta myös jatkossa!