Olen nyt vuorokauden pehmittänyt päätäni ja lievittänyt selkäkipuani katsellen HBO:n ja muiden leffakanavien elokuvia. Olen muun muassa katsonut jo 3 kertaa Hitch:n ja 2 kertaa Pink Cadillacin ja Beowolf:n, Dr. doolittlen ja Arnold Schwaarsheneggerrrin hienoimpiin kuuluvan Twins-pätkän. Tällä hetkellä taustalla pyörii Alvin ja pikkuoravat. Odotan innolla illan Hancock-huipennusta.
Haluan kertoa hieman viime yöstä. Kun tulin kotiin villallemme, löysin kylpyammeestamme torakan. Se oli onnekseni kuollut, mutta se vain vahvisti sitä tosiasiaa, että täällä saattaa olla vilisemässä myös elollisia yksilöitä. Ihana lisä liskojen, kissojen, koirien, apinoiden ja sammakoiden joukkoon. En häpeile myöskään tunnustaa, että pelkään pimeää, ja siksi viime yö oli ensimmäiseksi illaksi yksin tässä isossa villassa hieman tuskallinen. Kun sellaiselle ajatukselle kuin; "mitä jos joku varas tulee sisälle nyt kun olen täällä yksin ja tappaa minut", antaa vallan, on vaikea tuudittautua enää rauhalliseen turvallisuuden tunteeseen. Myös selkä oli sen verran kipeä, että sekin piti liikkeessä etsiessäni mukavampaa asentoa. Uneen pääsin kiinni vasta viiden aikaan aamuyöstä ja silloinkin tunnuin heräilevän joka kymmenes minuutti.
En tiedä johtuiko psykedeeliset uneni vieroitusoireista (näin luulen) vai muuten vain sekavasta päästäni, mutta viime yön uneni hakkaa kaikki edelliset outoudellaan. Jos oikein muistan, olin mm kärpässienimetsässä, jonka värimaailma koostui sateenkaaren neonväreistä. Minua jahtasi jos jonkinmoiset örkit (jotka muistuttivat kavereitani), joiden kurkkuja viiltelin hätäpäissäni auki. Pahottelen kaikkia niitä ystäviä, joita viime yönä pahoinpitelin! Ei siis ihme, että heräilin vähän väliä.
Heräsin lopulta klo 9 aamulla, joten mitään kummoisia yöunia en saanut. Mutta mikäs tässä lepäillessä ja rennosti ottaessa, kun on hyvä kirja, kaapelikanavat ja sadepäivä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti