Nusa Dua, Ulu Watu & Jimbaran, sekä elämäni ensimmäiset sakot.

Tänään päätimme tyttöjen kanssa viettää päivän tutustuen saaren eteläkärkeen, Bukit Peninsulaan. Kärjen oikea puoli, Nusa Dua, on pyhitetty kalliille lähinnä länsimaalaisille hotelliyhtiöille. Jo alueelle mennessä tarkastetaan kaikkien sisään pyrkijöiden kassit aseita varten. Porttien sisäpuolella kaikki alkuperäinen balilaisuus katoaa ja tilalle astuu huolitellut kadut, tien varsien hyvinhoidetut puutarhat ja kalliit hotellit ja ravintolat. Rannalle toki pääsee, mutta hotellialueiden omien rantojen edessä oleilua ei hyvällä katsota. Meillekin huomautettiin asiasta, mutta jäimme silti paikkaan, jonka katsoimme parhaaksi. Ranta ja yleinen maisema oli todella kaiken vaivan arvoinen (ajoimme skotuilla noin tunnin verran kotipihasta).

Vasemmalla puolella niemen kärkeä sijaitsee Ulu Watun temppeli, jota kohti suuntasimme parin tunnin auringon oton jälkeen. (Joonakselle tiedoksi, että käytin aurinkorasvaa - ja runsaasti!) Matkalla yllätti kuitenkin nälkä ja pysähdyimme mukavan näköiseen rauhalliseen uloilmaravintolaan (niitä ne tosin kaikki ovat täällä). Kesken ruokailun pihaan kurvasi muutama iso pakettiauto, joista purkautui ulos tohinalla jos jonkinmoista kuvaustavaraa. Muutamassa minuutissa ravintolasta kehkeytyi filmistudio Indonesialaiselle saippuaoopperalle. Juonesta emme oikein saaneet selvää, mutta jonkinlaista pettämis-kuviota taisi olla käynnissä.


Ulu Watun temppeliin, kuten kaikkiin temppeleihin, mentäessä pitää noudattaa tiettyä pukukoodia. Naisilla näkyi hihattomia paitoja, mutta on hyvä peittää olkapäät sekä jalat. Naiset eivät saisi mennä temppeleihin, jos heillä on parhaillaan menkat, tai jos he ovat raskaana. Silloin naisen katsotaan olevan epäpuhdas. Tätä ei kuitenkaan tietääkseni valvota temppeleiden sisäänkäynneillä, toivottavasti! Porteilla avustajat pukivat kaikki sisälle pyrkivät jonkinlaiseen mekkoon ja puvun tärken osa tuntui olevan kankainen solmittava vyö. Temppeleihin ei päässyt sisälle, mutta ulkoiset puitteet korvasivat komeudellaan sen puutteen. Temppelialueella asustelee myös pitkähäntäisiä sukulaisiamme. Jos alueelle menee, kannattaa kaikki irtonainen laittaa laukkuun, sillä apinoilla on tapana ryövätä reviireilleen tunkeutujia. Näinpä yhden apinan jyystävän jonkun turistin aurinkolaseja. Apinat kuitenkin ovat osa paikan viehätystä, ehdotottomasti vierailun arvoinen nähtävyys.

(Ps. Etsi maastoutunut apina)

Ehdimme juuri sopivasti vielä Jimbaranin rannalle ihailemaan auringonlaskua. Jimbaran on kuuluisa hyvistä mereneläviin erikoistuneista ravintoloista. Emme kuitenkaan olleet vielä nälkäisiä, joten tyydyimme jäätelöihin ja mehudrinkkeihin. Jimbaranin ravintoloiden erikoisuus on se, että pöydät ovat rannalla, muutamien metrien päässä laskuvedestä. Ehdoton paikka joko kahdenkeskiselle romattiselle illalliselle tai hyvälle illalliselle kaveriporukassa samalla kun aurinko laskee mereen. Tunnelma on sanoin kuvailematon ja niin ovat myös maisemat.

Illan pimetessä päätimme lähteä kohti kotia. Sanottakoon, että reitti kotiin oli hiukan hakusessa ja saatoimme muutamaan otteeseeen tehdä u-käännökset. Saimme kokea myös paikallisen poliisin korruptiota, kun vahingossa ryhmityimme väärälle kaistalle ja tukimme kääntyvien ajoneuvojen tien. Hetkessä paikalla oli kaksi poliisia, jotka takavarikoivat ajokorttimme (onneksi sellaiset oli hankittu) ja pyysivät jutulle omaan päivystyskoppiinsa. Ensin saimme kuulla hieman liikennesäännöistä ja sitten tuli sakkojen vuoro. Poliisisetä pyysi 100.000 rupiaa (noin 7 euroa). Kerroimme kuitenkin olevamme opiskelijoita ja ettei meillä sillä hetkellä ole paljoa rahaa mukana. Olimme etukäteen kuulleet poliisien kanssa asioimisesta, joten kannamme aina mukana kahta rahapussia, oikeata ja poliisi-kukkaroa. Kaivoimme muutamia kymmeniä tuhansia ja rapioita kyseisistä poliisi-kukkaroista. Niihin oli poliisisedän tyydyttävä, ja hetkessä poliisi oli jo ohjastamassa meille reittiä kotiin. Täällä korruptio on joka päiväistä, eikä sitä katsota pahalla. Jostain poliisinkin on kai hankittava hieman ylimääräistä elantoa. Balilaisen keskiansio turismibisneksessä on noin 150-50 dollaria kuukaudessa. Siitä voitte päätellä jo jotain elintasosta ja yleisestä hintatasosta turistikeskusten ulkopuolella.