Opiskellen, opiskellen...

”Lähdet OPISKELEMAAN Balille???!”. Tuon kysymyksen kuulin lukuisia kertoja ennen Balille lähtöä. Ja vastaukseni kuului lähes poikkeuksetta: ”Kyllä. Opiskelemaan… elämää ja surffausta. Sukellusta. Kokkausta. Oppimaan enemmän itsestäni.” Nyt olen täällä ottanut ensi askeleet sekä elämiseen että surffaukseen. Mutta olen myös aloittanut opinnot. Ja KYLLÄ, täällä ”pitää” myös opiskella. Jo viisumin takia opiskelu on pakote, mutta myös siksi että olen maksanut sievoisen summan rahaa täällä opiskelusta. Miksi siis en käyttäisi sitäkin etua hyväkseni.

Ensin opinnoista. Siis niistä virallisista. Viime viikolla pidettiin orientaatiopäivät, joissa kerrottiin sekä faktoja Balilla/Indonesiassa asumisesta sekä opintojen kulusta. Yksi läpikäytävistä aiheista oli myös trooppiset sairaudet. Esimerksi, miten suojautua mahavaivoja aiheuttavilta bakteereilta ja ameeboilta. Hienoin osa orientoivia oli ehdottomasti tervetulo-tanssi ja –soittoesitys. Muutamat koulun oppilaat tanssivat meille perinteisissä Balilaisissa asuissa Gamelan-orkesterin soittaessa taustalla. Tanssin voisi tiivistää silmien edestakaiseen liikeeseen ja käsien taivutteluun epänormaaleihin kulmiin, mutta hienolta se minun silmissäni näytti. Samaa en voi sanoa Gamelan-musiikista. Se on kuin rakennustyömaalla, poikkeuksena hieman melodisempi sointu. Naiset hakkaavat jonkunlaisia metallisoittimia vasaralla… Mietimme kaveriporukassa myöhemmin, mikä voisi olla Suomen vastine vaihtareille orientoivissa. Tanhua kansallispuvussa ja letkajenkkaa kenties?

AE:n (Asia Exchange, jonka kautta vaihtoon pääsin) ohjelmassa on valittavana viisi kurssia; Indonesian language, Indonesian economics and business, Indonesian history, ethnology, culture and customs, Indonesian legal tradition related to trade and investment law ja International tourism management. Näin viikon kokemuksella voin jo sanoa, että laki-kurssi saattaa jostain kumman syystä jäädä minulta väliin. Muut ajattelin jotenkin kunniallisesti saada läpi. Koulua on normaalisti maanantaista keskiviikkoon (ei paha!) klo 8.20-12 (ei paha sekään). Keskiviikkoisin on silloin tällöin workshoppeja, joissa puuhataan jos jonkinmoista Balin kulttuuriin liittyvää. Esimerkiksi tällä viikolla teimme Balilaisia koristeita kookospalmun lehdistä. Kerron joskus myöhemmin lisää Balilaisesta hindulaisuudesta ja siihen liittyvistä lahjoista jumalille, jotka myös usein tehdään kookospalmun lehdistä. Odotan innolla lauantaita, jolloin workshopin aiheena on mennä paikalliselle torille ostamaan Balilainen temppeliasuste! Meille on myös järjestetty mahdollisuus osallistua erilaisiin excursioihin, joista ensimmäinen suuntautuu paikalliselle viinitilalle. Ei varmasti tule kenellekkään yllätyksenä, että odotan sitä myös innolla! :D

Olen jo pitkään haaveillut siitä, että oppisin surffaamaan. Se on yksi niistä asioista, jonka haluan saavuttaa ennen kuolemaani. Ensimmäinen askel oli tulla Balille, surffiparatiisiin, ja toinen askel oli ottaa ensimmäinen surffitunti. Täytyy sanoa, että ensimmäisen tunnin jälkeen kipinä oppia tuo erittäin haasteellinen laji kasvoi yhä entisestään. Ainoa hidastava tekijä on tällä hetkellä selkäkipuni, joka ei tunnu laantuvan, vaikka hetkellisiä kivuttomia jaksoja onkin ollut. Olen yrittänyt rentouttaa selkää aina kun mahdollista ja jumpannut päivittäin. No, joka tapauksessa, hetki kun selkä on ok, meri kutsuu takaisin. Ensimmäisen tunnin otin Kutan rannalla, Luka-nimiseltä rantapojalta, johon muut suomalaiset olivat tutustuneet rannalla. Puolentoista tunnin temmellys meressä kustansi 100.000 rupiaa, eli noin 7 euroa. Ilokseni voin ilmoittaa, että pääsin jopa laudalle useita kertoja! Surffaus on erittäin fyysinen laji, joten pilateksen ja BodyBalancen harjoittelusta sekä lumilautailusta on selvä hyöty myös tässä lajissa. Tottahan välineiden ja asusteiden pitää olla kunnossa surffauksessakin, joten ennen ensimmäistä tuntia oli "pakko" ostaa uudet bikinit, surffipaita (tavalliset narubikinit eivät pysy yllä meren aallokoissa) ja shortsit (jotta paidan saa tungettua niiden sisään, sillä paitakaan ei välttämättä pysy päällä). Nyt on jalat mustelmilla laudan kanssa tulleista yhteenotoista, mutta jo kova hinku uudestaan veteen!